Oululaiset kauppiaat perustivat Haukiputaan Kellon kylään laivatelakan, jonka tarkoituksena oli rakentaa puisia sotalaivoja Venäjän armeijalle. Varvilta valmistui yksi puinen sotalaiva, korvetti ”Varjag”. Kun Venäjän armeija siirtyi metallisiin sotalaivoihin, ryhdyttiin varvilla rakentamaan kauppalaivoja. Laivavarvi siirtyi kauppahuone Bergbomin omistukseen, ja vuonna 1873 varvin yhteyteen perustettiin höyrysaha. Puutavaran myynti kannatti laivanrakennusta paremmin. Viimeinen Pateniemessä rakennettu purjelaiva ”Felix” valmistui seuraavana vuonna 1874. Sahalla tarvittiin paljon työvoimaa, ja niinpä sahan ympärille muodostui tiivis sahayhteisö. Toimeentulo saatiin sahalta, ja saha järjesti omat palvelut maaseudun keskellä sijainneelle sahayhdyskunnalleen.
Sahatavaran kysynnän kasvaessa vanha saha osoittautui liian pieneksi, ja vuonna 1908 Pateniemeen valmistui uusi sahalaitos, joka oli käytössä vuoteen 1990 asti. Pateniemen saha on ollut monen tunnetun yhtiön omistuksessa. Saha kuului mm. Uleå-, Oulu-, Kajaani- ja Veitsiluoto-yhtiöihin.
Pateniemen saha ja sen vieressä oleva sahatavaran kuivaukseen käytettävä lautatarha rautatieverkostoineen 1950-luvulla. Kuva: Lusto - Suomen metsämuseo, Metsäteollisuus ry:n kokoelma, V96022:4252.
Ennen lähes kaikki pateniemeläiset saivat toimeentulonsa sahalta. Vuonna 1965 Pateniemi liitettiin Oulun kaupunkiin. Tuolloin Pateniemen saha oli edelleen alueen keskus. Lähes 120 vuotta kestänyt sahateollisuus ja vanha, kaunis sahamiljöö ovat edelleen oleellinen osa Pateniemeä.
Lue Reija Satokankaan blogikirjoitus Pateniemen sahasta.